Karjalaisen kulttuurin viikko Kalajoella

Jo lapsena sain kuulla olleeni ryssän lapsi, vaikka tietämäni mukaan edesmenneet vanhempani olivat enemmän suomalaisia kun monet rantaruotsalaiset. Kun siten aikanani ajauduin tänne läntiseen Suomeen, huomasin että mitä lännemmäksi siirryttiin, sitä vähemmän näytti Karjalan siirtolaisia löytyvän. Kun kerroin syntyneeni Pitkärannassa, sain osakseni ihmetteleviä kysymyksiä ”missä sellainen kylä on” ja kun kerroin sen sijaitsevan Laatokan rannalla, huomautti joku ”asiantuntija”, että sehän on Venäjällä. Totta totta, Venäjällähän se nykyisin, mutta toki siellä onnistuin syntymään silloin, kun se vielä oli osa Suomea.

Karjalainen identiteettini vahvistui askel askeleelta, kun jouduin vastailemaan minulle esitettyihin kysymyksiin aivan kuin oikeasti olisin muistanut, mitä Suomessa tapahtui silloin, kun olin viikon ikäinen. Ortodoksinen uskontokin tuli minulle tutuksi vasta, kun tutustuin Matsin veljeksiin Oulussa. Toinen oli ordotoksisen kirkon kirkkoherra ja toinen sen kirkon kanttori.

Kun sitten ”Karjalasta heilin minä löysin” ja Kalajoelta talon, jonka pystyin ostamaan ihan juopottelusta ja tupakanpoltosta säästämilläni rahoilla, päätimme Pirjon kanssa muuttaa tänne pitkien hiekkarantojen ääreen. Pirjo teki työtä maahanmuuttajien parissa ja minä vietin eläkepäiviä. Kun en oikein tiennyt, mitä eläkepäivieni ratoksi tekisin, päätin rakentaa kirkon. Ortodoksista tsasounaa ei Kalajoella vielä ollut, joten venäläissyntyisen taiteilija Olga Orellin kanssa pantiin yhdistys pystyyn, johon kolmanneksi jäseneksi saatiin Lappeenrannassa syntynyt vaimoni Pirjo.

Siinä meitä sitten oli kaksi karjalaista ja yksi venäläinen, eikä rahaa kellään, mutta kirkko oli päätetty rakentaa. Pirjo möi Saimaan rannalta perinnöksi saadun mökkinsä ja lainasi kannatusyhdistykselle 30 000 €, ja minä otin pankista lainaa 20000 €, joka myös päätyi kannatusyhdistyksen kassaan. Näin piti menetellä, koska pankki luotti minuun enemmän kuin kannatusyhdistykseen. Tuon alkurahoituksen turvin tsasouna sitten saatiin alulle, ja kun ihmiset lahjoittivat puita ja ELY-keskuskin osan rahoista lupasi, niin siinä se nyt sitten seisoo. Kauniilla paikalla ”Särkkien kaunein rakennus.” Ennen kaikkea se on Karjalaisen kulttuurin ensimmäinen jalanjälki täällä Kalajoella. 

 

Jotta näitä jälkiä tulisi lisääkin, päätettiin sitten seuraavaksi viettää karjalaisen kulttuurin viikkoa täällä Hiekkasärkillä. Suuria tähtiä ei tänne saatu, kun olivat niin kovasti kalliita, mutta jokaiselle päivälle löytyy ohjelmaa, joka alkaa praasniekalla tsasounalla Nikolauksen toisena muistopäivänä 09.05.2015 ja päättyy ekumeeniseen jumalanpalvelukseen helatorstaina tsasounassa. Siinä välillä on sitten ihan maallisia tapahtumia, kuten esimerkiksi piirakkakurssit ja kyykkäturnaus. Ravintolat tarjoavat karjalaista ruokaa ja myös Karjalaisen sanan ilta on jonakin päivänä. Ikoninäyttely on varmaan myöskin ihan näkemisen arvoinen, joten ihan tällä blogillani kutsun kaikki karjalaiset ihmettelemään, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Näytetään nyt kaikille, kuinka Karjalasta kajahtaa. Kun nyt hyvissä ajoin soittelette hotelleihin, niin eiköhän noista löydy majoitustakin.