Vihapuheen uhrit

Ajan muotisanaksi on muodostunut sana ”vihapuhe”. Sanan nykyaikaisuus johtunee tietotekniikasta ja lähes kaikkien ihmisten tuntemasta ”somesta”, jossa kaikilla on mahdollisuus lausua ajatuksiaan ja joita sitten lähes kaikki voivat seurata. Syntyy vaikutelma, että vihapuhe olisi jotenkin yleistynyt.

Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, niin kauan on kuitenkin ollut myös vihapuhetta, jonka uhrit yleensä ovat täysin syyttömiä noihin puheisiin. Vihapuheiden uhreiksi valikoituvat useimmiten jotenkin uudet tulokkaat, joko tavallista paremmin menestyneet ihmiset tai jotenkin, jotka eivät yksinkertaisesti pysty puolustautumaan ”somettajia” vastaan.

Minä ”ryssän lapsi” voin hyvin muistaa nuo lapsuuden aikaiset solvaukset. En ollenkaan voinut ymmärtää tuota nimitystä, sillä juuri ryssäähän me olimme joutuneet pakenemaan tänne Kanta-Suomeen. Enpä usko, että tänne olisimme tulleet paremman elämän tai sosiaalisten apujen takia. Varmaan sellaiseenkin jotkut joutuivat turvautumaan, mutta useimmat kai kuitenkin halusivat itse tienata oman elantonsa. Lasten suusta nuo herjat useimmiten kuulin, mutta oletettavaa on, että ne olivat vain kopioita aikuisten puheista. Nimittelyn lisäksi vihapuhetta oli myös juoruiksi kutsuttujen tarinoiden sepittelyt, joiden avulla yritettiin tehdä tuo vihapuhe jotenkin oikeutetuksi.

Osaan siis hyvin samaistua tämän päivän pakolaisiin, joiden kokemukset mitä suurimmassa määrin vastaavat meidän Karjalan pakolaisten kokemuksia. Erona lienee vain se, että useimmat meistä eivät joutuneet ylittämään valtakuntien rajoja eikä meillä ollut kielitaito-ongelmia. Toki kieltämme hieman ihmeteltiin ja jopa mollattiinkin, mutta se oli kuitenkin pääpiirteittäin ymmärrettävää.

Ei ole siis ihme, että minusta on tullut ns. ”suvakki”. Meitä Karjalan pakolaisia ei enää kovin monia ole jäljellä, ja sodan jälkeiset sukupolvet ovatkin alkaneet vesittämään koko silloista pakolaistulvaa väittämällä, että pakolaisia ei ollut, ja jos olikin, niin ei kyse ollut pakolaisista vaan kaikki olivat evakkoja. No, olihan meitä pakolaisia, mutta en tästä halua väitellä. Kyse onkin siitä, että silloin, sodan köyhyyttämä maamme joutui asuttamaan lähes puoli miljoonaa ihmistä, joka oli monin verroin pahempi tilanne kuin nyt. Nyky-Suomella ei ole mitään ongelmaa auttaa yhden isomman urheilutapahtuman yleisömäärän kokoista ihmisjoukkoa, joka on jaksanut tulla tänne kylmään pohjolaan. Sanotaan mitä tahansa, niin kyllä meillä on siihen myös inhimillinen velvollisuus. Me Karjalan pakolaiset rikastutimme pian tämän isänmaamme elinkeinoelämää ja samanlaisia merkkejä on näkösällä myös nykypakolaisissa. Ahkeria kunnon ihmisiä suurin osa.

Vihapuhe ja juoruilu on perinteinen suomalainen tapa. Siihen syyllistyy yleensä yksinkertaisin kansanosa ja ihmiset, joiden kokemus maailmasta rajoittuu oman maan ja oman kunnan rajojen sisälle. Tätä joukkoa pyrkivät sitten käyttämään hyväkseen poliittiset nousukkaat, jotka eivät edes halua nähdä asioiden todellista luonnetta, vaan kylvävät lisää vihaa ja eripuraa ihmisten keskuuteen.

Eivät pakolaiset ja mamut ole se kansanosa, joka tästä maasta pitäisi ajaa pois. Kyllä meillä on paljon pahempaa porukkaa omassa keskuudessamme. Toki meitä on jo miljoona ulkomailla parempaa elämää metsästämässä. Taidamme pitää sitä ihan luonnollisena oikeutenamme. Tämä oikeus pitäisi vain ottaa muilta ihmisiltä pois, eikä Suomi saisi olla se maa, josta he paremman elämän löytäsivät.

Kuvakaappaus: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/sihto-aamulehden-pilapiirros-136-200202911/