"Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais"

Me länsimaiset ihmiset olemme ihmetelleet Putinin käytöstä ja suoranaista sotahulluutta, jonka seurauksena kanssa saa nyt kärsiä. Kun nyt olen tutkinut tätä Karjalan ja koko Suomen historiaa, ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että kyse on yleisvenäläisestä käyttäytymisestä, jonka tunnusmerkkejä löytyy aina 1700-luvulta alkaen. Silmiinpistävin piirre on ollut sopimusten sivuuttaminen, josta jopa minullakin on kokemuksia 1900-luvulta.

Sopimuksilla on venäläisille vain vessapaperin arvo, josta hyvänä esimerkkinä on suurvallan käyttäytyminen sen jälkeen, kun Lenin oli myöntänyt Suomelle itsenäisyyden. Venäjällä valtaan noussut bolsevikkihallitus ei lainkaan toiminut tavalla, joka itsenäiselle valtiolle olisi kuulunut. Venäläinen sotaväki, noin 40 000 miestä ja laivastoasema Helsingissä, jäivät edelleen Suomeen. Suomessa venäläiset käyttäytyivät kurittomasti ja harjoittivat vallankumouspropagandaa suomalaisten keskuudessa. Venäläisten joukkojen jättäminen Suomeen ei perustunut vapaaehtoiseen sopimukseen suomalaisten kanssa, vaan sen taustalla oli pelkkä suurvallan sanelupolitiikka. Toki joukkojen jättämisellä Suomeen oli strategisesti tärkeää, sillä bolsevikit pelkäsivät Saksan hyökkäävän Suomen kautta Venäjälle.

Yritin kaivaa historian hämärästä asioita, jotka olisivat nimenomaan koskettaneet oleellisesti Impilahtea tai Pitkärantaa, mutta ainakaan ensimmäisellä selailulla niitä ei merkittävästi löytynyt. Joistakin teoksista löysin kyllä juttuja Impilahden luonnon rikkauksista, joista olen jo kirjoittanut. Myös Pitkärannan länsipuolelle rakennetusta U-linjasta olen jo kertonut. Tällä U-linjallahan oli hyvin tärkeä merkitys juuri Laatokan pohjoispuolelta tulleen hyökkäyksen torjumisessa. Olenkin usein sanonut, että vaikka Neuvostoliitto onnistui myös valtaamaan osan Karjalasta, kärsi Suomi suurimmat tappiot paperilla, jossa selkärangattomat rajaneuvottelijat antoivat venäläisten piirtää rajoja niin kuin tykkäsivät. Taitaa olla niin, että ainakin toistaiseksi tämä onkin ainut sopimus, jota Venäjä on kunnioittanut. 

 

Ukrainan tilanne osoittaa hyvin selvästi, kuinka vähän tuo suuri ja mahtava valtio kunnioittaa itsenäisiä naapureitaan. Putin elää edelleen sen harhaluulon vallassa, että kaikki entiset Neuvostoliiton valtaansa alistamat valtiot ovat edelleen osa Venäjää ja niitä voidaan liittää taas ”emämaahansa” ihan miten tykätään. Venäjä itse ajaa näitä reunavaltioita Natoon. Jos Ukraina olisi ennättänyt liittyä Natoon ja EU:n ennen Venäjän hyökkäystä, olisi tilanne nyt varmasti toinen.

En halua lietsoa mitään Venäjän pelkoa, mutta tosiasia lienee, että Venäjä on erittäin arvaamaton maa, jonka ”keisariksi” silloin tällöin onnistuu nousemaan joku Stalinin ja Putinin kaltainen diktaattori. Meidän paras toivomme on se, että kansainväliset pakotteet ja Ukrainan sota vievät tuon maan niin köyhäksi, että sillä ei yksinkertaisesti ole varaa sotia.

Sääli vain Venäjän kansaa, joka joutuu kärsimään johtajiensa vallanhimosta ja ahneudesta. Ei sielläkään olo turvallista ole, vaikka ihmiset eivät sitä ehkä vielä tajua.