Kun minä olen täällä Pitkärannan paronin sivulla hieman käsitellyt Suomen sotahistoriaakin, niin katsoin, että tänne sopisi hyvin ajatukseni Suomen uskottavasta puolustuksesta. Henkilökohtainen käsitykseni on, että kaikki puheet uskottavasta puolustuksesta ovat pelkää huulten pärinää.
Nykyinen sodankäynti on muuttunut sen verran koneelliseksi ja myös ohjuksin
käytäväksi kahakoinniksi, että Suomen armeijan housut kastuisivat parissa päivässä
ja viimeinenkin ukko olisi Siperiassa alta viikon, jos tuo ainut todellinen vihollinen
Venäjä päättäisi vallaa Suomen.
En ole koskaan ollut vasemmistolainen tai kommunisti, mutta realisti olen
aina ollut. Suomi selviytyi talvisodasta ja jopa jatkosodasta "voittajana",
niin kuin olen sanonut. Voittajan siksi, että Suomen minimitavoite toteutui. Silloinkin
tarvittiin hieman tuuria ja naapurien apua.
En tiedä, onko tätä apua tai tuuri nyt tarjolla, jos kahina syntyy ja tuo
sotahullu keisari päättää hyökätä Suomeen, mutta puolustusvoimien kehitys on ollut
sitä luokkaa, että eivät polttopullot ja panssarinyrkit enää ratkaise taisteluja.
Pelkään, että jos Venäjä tulee, niin se tulee koko laidallisella, sillä kaikille
on varmasti selvää, että kyse ei olisi entisen osavaltion kurittamisesta niin kuin
Ukrainassa.
Kyllä kai tämän päivän ainut turva olisi Nato, jos siihenkään voisi luottaa.
Ei Nato ole velvollinen auttamaan sen enempää Suomea kuin Ruotsiakaan, jos tosipaikka
tulee. Nato turvaa vain Nato-maita ja tekee yhteistyötä meidän kanssa rauhan aikana.
Toki sekin on jonkinlainen pelote, mutta ei riittävä, jos Venäjän sodanjohto tekee
realistisen tilannearvion.
Lienee kuitenkin totuus, että Suomen armeija ei tarvitse kymmeniä miljardeja
maksavia hävittäjiä. Rauha Venäjän kanssa onnistutaan säilyttämään vain niin kuin
naapurisopu yleensäkin. Ystävällisellä ja kohteliaalla käytöksellä. Se ei tarvitse
nöyristelyä, mutta ei myöskään tarpeetonta uhittelua. Jos minä olisin Venäjän keisari,
niin kyllä minä hieman uhitteluna pitäisin poliittisen johtomme puheet uskottavasta
puolustuksesta. Olisihan se toki uskottava, jos varautuisimme Tanskan, Norjan, Viron
tai Islannin hyökkäyksiin ilman Natoa, mutta Venäjää vastaan nuo lentokoneisiin
upotetut rahat ovat hukkaan heitettyjä.
Olisin siis valmis karsimaan tätä konkurssin partaalla häilyvän maan ostoslistaa.
Toki aloittaisin juuri noista hävittäjistä, mutta samalla kynällä pyyhkisin yli
myös ilmasta-ammuttavat ohjukset.
Hieman rauhanomaisia laitteita ovat ulkomailta ostettavat tuulimyllyt, mutta
lähes yhtä tarpeettomia. Ne eivät tuota energiaa edes sen vertaa, että pysyisivät
pystyssä ilman veronmaksajien tukea, mutta tuhoavat ihmisten terveyttä lähes samaan
tahtiin kun talvisota.
Kun nuo kansakunnan pahimmat näivettäjät saadaan pois listalta, tarvitaan
hallitukseltamme hieman jämäkämpiä otteita, ja niin on maamme taas kansakunta kansakuntien
joukossa.
Ei meidän tarvitse ruokkia mitään illuusioita maailman parhaasta koulujärjestelmästä,
maailman vähiten korruptoituneesta maasta tai maailman parhaista kätilöistä. Minä
uskon, että useimmille riittää keskinkertaisen hyvä maa. Tärkeintä on, että pystymme
tulemaan toimeen omillamme emmekä syyttä suotta tee itsestämme naurettavia.
