Kerran vielä palaan näihin ikäviin tapauksiin, joita Suomessa on vuosien saatossa tapahtunut useita. On Tulilahden surmia, jokkomurhia, kouluampumisia ja Imatran ampumisia ilman mitään motiivia. Suomi on ollut eräs läntisen Euroopan väkivaltaisimmista maista ennen kuin tänne tuli ensimmäistäkään ulkomaalaista pakolaista. Miksipä me siis olisimme erityisen huolissamme turvallisuudestamme juuri nyt, kun sattuu, että yksi hermonsa menettänyt puukkomies on marokkolainen turvapaikanhakija. Asia on toki vakava, eikä sitä juurikaan lievennä se, että tässä tilanteessa suomalaisten auttajat olivat myös ulkomaalaisia.
Ikävä tapaus sinänsä tuo Turun puukotus, mutta olisikohan
suomalaisilla nyt syytä vilkaista hieman peiliin. Suomalaisten tekemät vakavatkin
väkivallanteot on syrjäytetty lähes olan kohautuksella. ”Sellaistahan sattuu
kun ihmisistä on kyse” ja virallinen pahoittelu on yleensä riittänyt. Nyt kun sitten tekijä on turvapaikanhakija,
on koko valtion koneisto mobilisoitu miettimään, miten turvapaikkahakemusten
valituksia saataisiin nopeutettua. Eihän
sen asian nyt niin monimutkainen pitäisi olla.
Tehdään sellaisia päätöksiä, ettei tarvitse valittaa, ei ainakaan noin
paljon.
Suomessa turvapaikka myönnetään aika pienelle osalle
hakijoista. Meillä vallitsee tuo yleinen
suuruudenhulluus, joten uskomme tietävämme kunkin lähtömaan turvallisuustilanteen
paremmin kuin ne ihmiset, jotka maasta ovat paenneet. No todellisuudessahan näin ei ole. Ei meillä
ole maailman parhaat kätilöt, ei maailman paras koulujärjestelmä, eikä edes
maailman paras oikeuslaitos. Ihan
tavallista keskitasoa tuo kaikki. Emme
todellakaan voi väittää tietävämme kunkin maan turvallisuudesta yhtään mitään,
puhumattakaan jonkin ihmisen henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Lähtöolettamus pitäisi olla se, että
asianomainen itse tietää parhaiten oman tilanteensa.
Päätöksenteossa ei pitäisikään lähteä miettimään sitä, että
voidaanko palauttaa, vaan sitä, voidaanko pitää täällä Suomessa. Kyllä minun mielestäni jokaisella kunnon
ihmisellä tulisi olla oikeus valita asuinpaikkansa, eikä Suomi tässä suhteessa
saisi muodostaa mitään kiellettyä aluetta.
Valitettavaa on, ettei meille väestörakenteen vääristymän vuoksi tule
edes riittävästi maahanmuuttajia. Kukapa
tänne kylmään pohjolaan haluaisi! Me
vastustamme kurkku suorana muutamaan kymmentätuhatta pakolaista,
samanaikaisesti kuin ulkomailla asuu yli miljoona suomalaista. Sitä me pidämme luonnollisena oikeutenamme,
vaikka se merkitsee kansantaloudellemme paljon suurempaa tappiota kun
pakolaisten kotouttaminen, jonka uskon lopulta koituvan siunaukseksi tälle
maalle.
Maahanmuutto-, maastamuutto- ja nettomaahanmuutto
1971–2011
Totta on, että pakolaisia pitää pystyä seulomaan entistä tarkemmin,
mutta sen uskon ”suopon” kyllä osaavan.
Tietysti oli anteeksiantamatonta, että vaikka poliisi sai hyvissä ajon
varoituksen tästäkin Turun puukottajasta, ei se johtanut mihinkään
toimenpiteisiin. Tietysti se oli
anteeksiantamaton laiminlyönti ja ilman tätä laiminlyöntiä ei koko
murhenäytelmää olisi tapahtunutkaan.
Kuitenkin se kaikella tavoin koetetaan vaieta.
Olen usein puhunut Suomessa rehottavasta muukalaisvihasta ja
rasismista. Jos me pelätään jonkun
radikalisoituvan täällä, on jokseenkin varmaa, että se tapahtuu rasistisen
kohtelun seurauksena ja ehkä myös kielteisten turvapaikkapäätösten jälkeen. Tuskinpa yksikään hyvin kohdeltu ja
turvapaikan saanut henkilö vaarantaa oleskeluaan tässä maassa ryhtymällä
väkivaltaisiin tekoihin.
Niin ”suvakki” minäkään en ole, että jonkin Syyriaan sotimaan
lähteneen mamun päästäisin takaisin tähän maahan. Sotimaan saa kyllä lähteä, mutta sen jälkeen
ovat portit kiinni.