Tukanleikkaajien leikkikenttä

Valtiojohtoisilla yrityksillä on Suomessa pitkä historia, riippuen aivan sitä miten se halutaan laskea tai määritellä. Joku tietolähde kertoo esimerkiksi Valmetin historian ulottuvan peräti yli 200 vuoden taakse.  Varmasti joitakin yhteyksiä löytyykin - niin myös minun historiastani - mutta todellisuudessahan Valmet Oy perustettiin vasta 1951, toki muutamien valtion omistamien yritysten yhdistyessä Valtionmetallitehdas Oy:ksi.  Merkittävimpiä näistä teollisuuslaitoksista olivat sotatarviketeollisuutta varten perustetut yritykset, jotka toimittivat myöhemmin sotakorvauksia.  Jotkut olivat, jonkin aikaa, myös varsin merkittäviä siviilielämän tuotteiden valmistajia.

 

Jyväskylän Tourulassa sijainnut Kivääritehdas rupesi valmistamaan traktoreita ja samassa kaupungissa toiminut Rautpohjan tykkitehdas paperikoneita.  Tuotteet olivat varmaan ihan hyviä, ja paperikoneista tulikin melko merkittävä vientiartikkeli. Pahat kielet kertovat, että perisuomalaiseen tapaan poliittisin perustein valitut yritysjohtajat eivät kuitenkaan olleet aivan parhaita kauppamiehiä.  Sama pätee lähes kaikkiin valtion omistamiin yrityksiin.  Ne ovat pyörineet jonkin aikaa tappiolla - siis veronmaksajien rahoilla - mutta lopulta on ”pää tullut vetäjän käteen” ja yritykset on jouduttu myymään ulkomaille. Pääsääntöisesti kyse onkin parhaasta kaupasta, joita nämä yritykset ovat tehneet, joskin myös rahan tulo tuotannosta on pysähtynyt.  Nuo samat ”pahat kielet”, joiden lörpöttelyä muistinikin vahvistaa, kertoivat, että esimerkiksi Neuvostoliittoon myytiin kokonainen tuotantolaitos, jonka maksuksi sitten saatiin tehtaalla tehtyjä tuotteita.  Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että tuo sama laitos olisi Suomessa tuottanut paitsi tuon maksuksi saadun tuotemäärän tavaraa, niin myös muutaman työpaikan.  Todennäköisesti tehtaan elinkaarikin olisi ollut pikkuisen pitempikin kuin tuon tuotannon mittainen. 

Olen tätä juttua kirjoittaessani tutkinut useiden yritysten historiaa, ja silmiinpistävin vertailukohde sattui löytymään hissiteollisuudesta.  Valmet rakensi aikoinaan teknisesti aivan samantasoisia hissejä kuin Kone Oy.  Kone Oy on kuitenkin kasvanut erääksi maailman merkittävämmäksi firmaksi, mutta Valmetin hissiteollisuus kuivunut osaksi ulkomaalaista yritystä.  Olisikohan vika jotenkin johdossa, niin kuin vanhoissa sähkölaitteissa?  Vastaavasti todella suuri yrityskauppa tapahtui, kun Rautaruukista tuli SSAB.

En mitenkään halua aliarvioida partureita ihmisinä, päinvastoin.  Monet heistä ovat olleet hyviäkin yrittäjiä omissa yrityksissään, mutta kaikkiin leikkauksiin tuo pätevyys ei varmaankaan riitä.

Kyllä minua hieman pelottaa aika, jolloin valtion omistaman suuren sairaalan ylilääkärin pätevyydeksi riittää, että on keskustapuolueen jäsenkortti ja leikkauskokemusta.  Moni parturi täyttäisi varmaan tuon vaatimuksen.  Ehkä sopii presidentiksi, mutta tuskin lääkäriksi.

 

Räksytän kuin rakkikoira niin kauan kuin poliittisiin virkoihin ei vaadita todellista ammattipätevyyttä eikä luottamushenkilöille mitään pätevyyttä.  Tuskinpa minäkään pääsisin muurariksi, vaikka osaankin ”liimata” tiiliä yhteen. 

Kyllä se Simo Salminen oikein lauloi, kun sanoi: ”Kunnan asioita Pentti muka hyvin huolehtii, vaikka pyörä on ulkona yön”. No eihän se paljon haittaisi, jos olisikin vain pyörä, mutta kun joskus on pihalla koko äijä.