Turvapaikkapäätökset

Kerran vielä palaan näihin ikäviin tapauksiin, joita Suomessa on vuosien saatossa tapahtunut useita.  On Tulilahden surmia, jokkomurhia, kouluampumisia ja Imatran ampumisia ilman mitään motiivia. Suomi on ollut eräs läntisen Euroopan väkivaltaisimmista maista ennen kuin tänne tuli ensimmäistäkään ulkomaalaista pakolaista.  Miksipä me siis olisimme erityisen huolissamme turvallisuudestamme juuri nyt, kun sattuu, että yksi hermonsa menettänyt puukkomies on marokkolainen turvapaikanhakija.  Asia on toki vakava, eikä sitä juurikaan lievennä se, että tässä tilanteessa suomalaisten auttajat olivat myös ulkomaalaisia.

Ikävä tapaus sinänsä tuo Turun puukotus, mutta olisikohan suomalaisilla nyt syytä vilkaista hieman peiliin.  Suomalaisten tekemät vakavatkin väkivallanteot on syrjäytetty lähes olan kohautuksella. ”Sellaistahan sattuu kun ihmisistä on kyse” ja virallinen pahoittelu on yleensä riittänyt.  Nyt kun sitten tekijä on turvapaikanhakija, on koko valtion koneisto mobilisoitu miettimään, miten turvapaikkahakemusten valituksia saataisiin nopeutettua.  Eihän sen asian nyt niin monimutkainen pitäisi olla.  Tehdään sellaisia päätöksiä, ettei tarvitse valittaa, ei ainakaan noin paljon. 

Suomessa turvapaikka myönnetään aika pienelle osalle hakijoista.  Meillä vallitsee tuo yleinen suuruudenhulluus, joten uskomme tietävämme kunkin lähtömaan turvallisuustilanteen paremmin kuin ne ihmiset, jotka maasta ovat paenneet.  No todellisuudessahan näin ei ole. Ei meillä ole maailman parhaat kätilöt, ei maailman paras koulujärjestelmä, eikä edes maailman paras oikeuslaitos.  Ihan tavallista keskitasoa tuo kaikki.  Emme todellakaan voi väittää tietävämme kunkin maan turvallisuudesta yhtään mitään, puhumattakaan jonkin ihmisen henkilökohtaisesta turvallisuudesta.  Lähtöolettamus pitäisi olla se, että asianomainen itse tietää parhaiten oman tilanteensa. 

Päätöksenteossa ei pitäisikään lähteä miettimään sitä, että voidaanko palauttaa, vaan sitä, voidaanko pitää täällä Suomessa.  Kyllä minun mielestäni jokaisella kunnon ihmisellä tulisi olla oikeus valita asuinpaikkansa, eikä Suomi tässä suhteessa saisi muodostaa mitään kiellettyä aluetta.  Valitettavaa on, ettei meille väestörakenteen vääristymän vuoksi tule edes riittävästi maahanmuuttajia.  Kukapa tänne kylmään pohjolaan haluaisi!  Me vastustamme kurkku suorana muutamaan kymmentätuhatta pakolaista, samanaikaisesti kuin ulkomailla asuu yli miljoona suomalaista.  Sitä me pidämme luonnollisena oikeutenamme, vaikka se merkitsee kansantaloudellemme paljon suurempaa tappiota kun pakolaisten kotouttaminen, jonka uskon lopulta koituvan siunaukseksi tälle maalle.

 Maahanmuutto-, maastamuutto- ja nettomaahanmuutto 1971–2011

Totta on, että pakolaisia pitää pystyä seulomaan entistä tarkemmin, mutta sen uskon ”suopon” kyllä osaavan.  Tietysti oli anteeksiantamatonta, että vaikka poliisi sai hyvissä ajon varoituksen tästäkin Turun puukottajasta, ei se johtanut mihinkään toimenpiteisiin.  Tietysti se oli anteeksiantamaton laiminlyönti ja ilman tätä laiminlyöntiä ei koko murhenäytelmää olisi tapahtunutkaan.  Kuitenkin se kaikella tavoin koetetaan vaieta.

Olen usein puhunut Suomessa rehottavasta muukalaisvihasta ja rasismista.  Jos me pelätään jonkun radikalisoituvan täällä, on jokseenkin varmaa, että se tapahtuu rasistisen kohtelun seurauksena ja ehkä myös kielteisten turvapaikkapäätösten jälkeen.  Tuskinpa yksikään hyvin kohdeltu ja turvapaikan saanut henkilö vaarantaa oleskeluaan tässä maassa ryhtymällä väkivaltaisiin tekoihin.

Niin ”suvakki” minäkään en ole, että jonkin Syyriaan sotimaan lähteneen mamun päästäisin takaisin tähän maahan.  Sotimaan saa kyllä lähteä, mutta sen jälkeen ovat portit kiinni.

Tukanleikkaajien leikkikenttä

Valtiojohtoisilla yrityksillä on Suomessa pitkä historia, riippuen aivan sitä miten se halutaan laskea tai määritellä. Joku tietolähde kertoo esimerkiksi Valmetin historian ulottuvan peräti yli 200 vuoden taakse.  Varmasti joitakin yhteyksiä löytyykin - niin myös minun historiastani - mutta todellisuudessahan Valmet Oy perustettiin vasta 1951, toki muutamien valtion omistamien yritysten yhdistyessä Valtionmetallitehdas Oy:ksi.  Merkittävimpiä näistä teollisuuslaitoksista olivat sotatarviketeollisuutta varten perustetut yritykset, jotka toimittivat myöhemmin sotakorvauksia.  Jotkut olivat, jonkin aikaa, myös varsin merkittäviä siviilielämän tuotteiden valmistajia.

 

Jyväskylän Tourulassa sijainnut Kivääritehdas rupesi valmistamaan traktoreita ja samassa kaupungissa toiminut Rautpohjan tykkitehdas paperikoneita.  Tuotteet olivat varmaan ihan hyviä, ja paperikoneista tulikin melko merkittävä vientiartikkeli. Pahat kielet kertovat, että perisuomalaiseen tapaan poliittisin perustein valitut yritysjohtajat eivät kuitenkaan olleet aivan parhaita kauppamiehiä.  Sama pätee lähes kaikkiin valtion omistamiin yrityksiin.  Ne ovat pyörineet jonkin aikaa tappiolla - siis veronmaksajien rahoilla - mutta lopulta on ”pää tullut vetäjän käteen” ja yritykset on jouduttu myymään ulkomaille. Pääsääntöisesti kyse onkin parhaasta kaupasta, joita nämä yritykset ovat tehneet, joskin myös rahan tulo tuotannosta on pysähtynyt.  Nuo samat ”pahat kielet”, joiden lörpöttelyä muistinikin vahvistaa, kertoivat, että esimerkiksi Neuvostoliittoon myytiin kokonainen tuotantolaitos, jonka maksuksi sitten saatiin tehtaalla tehtyjä tuotteita.  Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että tuo sama laitos olisi Suomessa tuottanut paitsi tuon maksuksi saadun tuotemäärän tavaraa, niin myös muutaman työpaikan.  Todennäköisesti tehtaan elinkaarikin olisi ollut pikkuisen pitempikin kuin tuon tuotannon mittainen. 

Olen tätä juttua kirjoittaessani tutkinut useiden yritysten historiaa, ja silmiinpistävin vertailukohde sattui löytymään hissiteollisuudesta.  Valmet rakensi aikoinaan teknisesti aivan samantasoisia hissejä kuin Kone Oy.  Kone Oy on kuitenkin kasvanut erääksi maailman merkittävämmäksi firmaksi, mutta Valmetin hissiteollisuus kuivunut osaksi ulkomaalaista yritystä.  Olisikohan vika jotenkin johdossa, niin kuin vanhoissa sähkölaitteissa?  Vastaavasti todella suuri yrityskauppa tapahtui, kun Rautaruukista tuli SSAB.

En mitenkään halua aliarvioida partureita ihmisinä, päinvastoin.  Monet heistä ovat olleet hyviäkin yrittäjiä omissa yrityksissään, mutta kaikkiin leikkauksiin tuo pätevyys ei varmaankaan riitä.

Kyllä minua hieman pelottaa aika, jolloin valtion omistaman suuren sairaalan ylilääkärin pätevyydeksi riittää, että on keskustapuolueen jäsenkortti ja leikkauskokemusta.  Moni parturi täyttäisi varmaan tuon vaatimuksen.  Ehkä sopii presidentiksi, mutta tuskin lääkäriksi.

 

Räksytän kuin rakkikoira niin kauan kuin poliittisiin virkoihin ei vaadita todellista ammattipätevyyttä eikä luottamushenkilöille mitään pätevyyttä.  Tuskinpa minäkään pääsisin muurariksi, vaikka osaankin ”liimata” tiiliä yhteen. 

Kyllä se Simo Salminen oikein lauloi, kun sanoi: ”Kunnan asioita Pentti muka hyvin huolehtii, vaikka pyörä on ulkona yön”. No eihän se paljon haittaisi, jos olisikin vain pyörä, mutta kun joskus on pihalla koko äijä.

Halla-aholaiset

Katselin televisio-ohjelmaa, jossa pakolaiset kertoivat omista kokemuksistaan tässä maassa ja siitä kiusaamisesta, jota he joutuivat kokemaan.  Ymmärsin hyvin sen vihan, joka saattaa syntyä joutuessaan suoranaisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi maassa, josta he ovat tulleet hakemaan turvapaikkaa. Ikävä kyllä, mutta he eivät tienneet mihin he joutuivat.

Ei ole minun mielipiteeni kun kerron, että he ovat tulleet erääseen Euroopan väkivaltaisimmista maista.  Tämän kertovat tilastot.  Väitän kyllä, että tämä ”lintukoto” on myös Euroopan rasistisin maa, jossa kansa on umpimielistä ja kaikkea vierasta vastustavaa.  Tämän myönnän kyllä mielipiteekseni, mutta silläkin on laaja kokemukseen perustuva pohja.  Olen syntyperäinen suomalainen, mutta jouduin aikoinani syrjinnän kohteeksi vain siksiettä olin näitä paljon puhuttuja Karjalan pakolaisia.  ”Ryssän lapsi” oli usein kuulemani haukkumanimi.  Toki asuin hyvin isänmaallisessa kodissa, joten en nyt ihan terrorisoimaan ruvennut, mutta nyrkkeilemään opettelin ihan vain varmuuden vuoksi.  Suomen turvapaikkapolitiikka on lisäksi jotenkin nurinkurista.  Tutkitaan sitä, voidaanko olla myöntämättä turvapaikkaa, sen sijaan että tutkittaisiin sitä, onko olemassa estettä tämän henkilön maahan jäämiselle.

Perussuomalaisia pidettiin maahanmuuttovastaisena puolueena, ja kyllähän ns. halla-aholainen siipi sitä olikin.  Timo Soini, joka itse oli hyvinkin liberaali ja kansainvälisestikin kokenut,  hyväksyi tuon rasistisen joukon olemassaolon, uskoen Suomesta löytyvän niin suuren rasistien määrän, että se saattaisi nostaa koko puolueen kannatusta.  No ei nostanut, sillä kunnon suomalainen tuskin on rasisti.

Turun tapahtumat asettivat taas maamme turvallisuusnäkymät uuteen valoon.  Tai ainakin niin yritetään kansalle uskotella.  Kouluampumiset, kolmoismurhat, lapsitapot ja monet muut paloittelumurhat ovat jääneet melko pienelle huomiolle verrattaessa niitä tämän yhden nuoren miehen hermojen pettämiseen. Kyllä siinä näin käy, jos jatkuvasti joudut epäasiallisen kohtelun kohteeksi.

Tuskinpa kellään on mitään sitä vastaan, että viranomaiset pyrkivät estämään vastaavat tapahtumat, mutta keinot saattavat olla väärät.  Suurimmalle osalle ihmisiä on vallan samantekevää, millainen tiedustelulainsäädäntö meillä on, vaikka sitä jotenkin ratkaisevana tunnutaankin pidettävän.

Jos tässä maassa halutaan oikeasti turvallisuutta lisätä, on ihan ensimmäinen vaihe se, että kaikenlainen koulukiusaaminen kitketään pois.  Kaikki rasistiset järjestöt, joiksi minä lasken Suomen Sisun, Suomi ensin -liikeen sekä halla-aholaiset ”persut”.  Lähes jokaisen puolueen säännöt suorasti tai epäsuorasti kieltävät rikollisten jäsenyyden -  silti meillä on peräti kansanedustaji,a jotka on tuomittu rasistisista rikoksista.  Emmekö todella pidä rasistisia rikoksia rikoksina?

 

Ihan varmaa on, että tehokkain tapa torjua maahanmuuttajien aiheuttamaa rikollisuutta on rasismin kitkemin ja kunnollinen kotouttaminen. Meidän virallinen maahanmuuttopolitiikka on ihan ok., mutta toteutus ontuu.  On välttämätöntä, että esimerkiksi vastaanottokeskusten henkilökunnasta pitäisi tavalla tai toisella saada rasitit pois.  Valitettavasti niitäkin on, jopa johtavilla paikoilla ja on ihan turha luulla, että ”mamut” eivät tätä vaistoaisi.  Nämä muodostavat meidän todellisen turvallisuus riskin, vaikka yhä edelleen me suomalaiset olemme suurin riski tälle maalle.  

 

 

Turun joukkopuukotus

Varmaan monenlaisia mietteitä tulee mieleen tosi surullisesta Turun piikotustapauksesta. Rasistit saavat vettä myllyynsä ja jotkut puhuvat jopa terroriteosta, joka johtuu Suomen löysästä maahanmuuttopolitiikasta. Minä ”suvakkina” ja Karjalan pakolaisena näen asian hieman toisin. Terrorismilla tuskin on mitään tekemistä kyseisen asian kanssa. Kun ihmiseltä hermot pettää, ei sillä ole mitään tekemistä kansallisuuden tai kansalaisuuden kanssa. Viimeisin hirmuteko ennen Turun tapausta tapahtui Imatralla, jossa aito suomalainen tappoi ihmisiä ilman mitään syytä. Jos ei tuosta tapauksesta olisi vitsit kaukana, niin toteaisin vain, että kotoutuminen on onnistunut hyvin. Puukotus on perinteinen suomalainen tapa, joka alkaa pureutumaan ”mamujenkin” keskuuteen. Meidän oma kansallinen vähemmistömme on omaksunut tuon tavan jo ajat sitten.

 

 

Sodan jälkeen nousi väkivaltatilastomme melko korkeisiin lukemiin, samoin kuin myös alkoholin kulutuksemme. Useimmat sodasta selvinneet miehet eivät enää olleet entisensä noiden kokemusten jälkeen. Hyvin pystyn ymmärtämään, että myös monet nykyisten sotanäyttämöiden tapaukset aiheuttavat samankaltaisia seurauksia, riippumatta siitä, oletko ollut sodassa aktiivi vai vain sivullinen kärsijä. Kun ihminen pakenee kotimaastaan, hän ei tee sitä huvikseen. Minä ”ryssän lapsi” olen tämän tavallaan kokenut.

Kun ihminen joutuu jatkuvasti rasistisen kohtelun kohteeksi, synnyttää se katkeruutta ympäristöä kohtaan. En ihmettele yhtään jos hermo lopulta pettää. Kun asuin aikoinani pätkän Ruotsissa, näin tämän ilmiön aivan havainnollisesti. Joitakin vuosia takaperin me suomalaiset olimme ”ruotsin neekereitä” ja jouduimme usein kokemaan tuon ”en finne igen” -asenteen. Olen kerran itse joutunut ottamaan puukon pois hermonsa menettäneeltä suomalaiselta.

Näin ”suvakkina” olen ehdottomasti sitä mieltä, että millään siirtolaisuuden rajoituksella ei noita väkivallan tekoja voida estää. Kansallisuuteen katsomatta osa ihmisistä romahtaa. Ehkä emme voi sitä mitenkään estää, mutta ainakaan rasistinen kohtelu ei voi sitä estää.

Asuessani itse Ruotsissa sain ihan henkilökohtaisesti kokea tuon rasismin. johon olin jonkin verran jo lapsena tottunut - olinhan ”ryssän lapsi”. Kyllä minunkin pinnani joskus kiristyi, mutta en sentään ketään tappanut. Sen verran tunnekuohu kuitenkin läikkyi, että hyvin käsitän, jos minuakin heikommat yksilöt ajautuvat ääritekoihin.

Meidän Karjalan pakolaisten ja pakolaisten jälkeläisten tulisi ymmärtää, että rasismissa piilee kaiken pahan alku, nimitettäköön sitä miksi tahansa. Sellaiseen käyttäytymiseen meillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta eikä varaa.