Pitäisikö Karjala palauttaa?

Suomi menetti sotien seurauksena suurimman osan Suomen Karjalaa. Neuvostoliitto otti ne sotasaaliina, niin kuin kautta historian ovat voittajat menetelleet. Tuolloin joutui kodeistaan lähtemään yli 400 000 suomalaista, ja hyvin pian sotien jälkeen alettiin keskustella noiden valloitettujen ja osittain ”vapaehtoisesti” luovutettujen alueiden palauttamisesta Suomen yhteyteen. Suomen menettämällä Karjalalla tarkoitetaan lähinnä Karjalan kannasta ja Laatokan karjalaa, vaikka Suomen menetykset koskivat hieman laajempiakin alueita. Me Karjalan pakolaiset olemme pitäneet melkein oikeutenamme saada Karjala takaisin.

  

Asia alkaa kuitenkin näyttää toiselta, kun tarkastelemme historiaa hieman laajemmin. Viimeisien vuosisatojen aikana nämä alueet ovat kuuluneet Venäjälle (Neuvostoliitto) yli 500 vuotta, mutta Suomelle vain 23 vuotta. Tätä taustaa vasten meidän omistusoikeutemme joutuu jossakin määrin kyseenalaiseen valoon. On kyllä myönnettävä, että Suomen omistusoikeus kirjattiin vapaaehtoisen luovutuksen pohjalta, kun taas venäläisten omistusoikeus syntyi valloitussodan seurauksena. Se hieman tasoittaa puntteja keskusteltaessa oikeudenmukaisuudesta, varsinkin kun kiistaton tosiasia on, että nuo Karjalan alueet kuuluivat Suomelle ennen sotia ja sodat syttyivät provosoimatta Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen.

Karjalan Liitto ja sen edustajat ovat vuosikymmeniä ylläpitäneet keskustelua Karjalan palauttamisesta Suomelle. On luultavaa, että Suomi tuosta Karjalan palautuksesta hyötyisi, sillä on uskottavaa, että sotakorvausten tavoin noiden alueiden kuntoon saattaminen olisi luonnollista elvytystä tälle maalle. On totta, että Venäjä on toistaiseksi jättänyt Karjalan lähes kehittämättä, ja se olisi tosi iso urakka suomalaisille. Venäjälle Karjalan luovutuksesta tuskin olisi mitään hyötyä, joskin todelliset menetyksetkin olisivat varsin vähäiset. Ehkä eniten tuon suurvallan eliittiä kirpaisisi Terijoen alueen virkistyskäytön estyminen, eikä sekään ehkä olisi pakko.

Jos koko Karjala palautettaisiin Suomelle, merkitsisi se lähes puolen miljoonan venäjänkielisen vähemmistön syntymistä Suomeen. Ei ole luultavaa, että Venäjä ryhtyisi evakuoimaan alueen nykyisiä asukkaita. Yhtä vähän on luultavaa, että asukkaat vapaehtoisesti lähtisivät Venäjälle, jos tarjoutuisi tällainen yllättävä tilaisuus päästä Suomeen.

Kokonaan arvailujen varassa on, olisiko tämä hyväksi vai pahaksi Suomelle, sillä vähäinenkin Venäjän kokemukseni saa minut epäilemään tuon porukan sopeutumista Suomen työmarkkinoille, vaikka Karjalan kunnostuksessa olisikin runsaasti töitä.

Pitkärannan kaupunki on ehkä Karjalan kehittyneimpiä alueita, sijaitseehan siellä tuo paljon puhuttu Pitkäranta Oy sahoineen ja paperitehtaineen. Ei ihan tuolla nimellä, mutta joku kombinaattihan se vielä 1900-luvulla oli. Joka tapauksessa modernisointitarpeista huolimatta se olisi laskettava plussan puolelle, kun plussia ja miinuksia luetellaan. Oletan, että tällä hetkellä kaupungissa on noin 30 000 asukasta, mutta varmasti sen liittyminen Suomeen kasvattaisi hieman asukaslukua.

Voisihan olla, että minäkin harkitsisin muuttoa tähän syntymäkaupunkiini. Tulisihan tämä pitkä kiertolaisen elämä sitten päättymään siellä mistä se on alkanutkin.

Kirjoitettu on, että Karjala luovutetaan Suomelle, kun viimeinenkin siellä syntynyt on kuollut. Mahtaakohan se tarkoittaa minua? Synnyin samana päivänä, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi, ja reilun viikon ikäisenä pakenimme sotilasajoneuvon kyydissä kohti nykyistä Suomea.